Uvallanne-fontti olisi jäänyt varmasti tekemättä, ellei joukko ihmisiä ja laitoksia olisi työskennellyt hartaasti uralistiikan tarkekirjoituksen eli UPAn edistämisen puolesta.
Ensimmäinen edellytys oli se, että kaikki uralistiikan tarkekirjoituksessa tarvittavat merkit saatiin Unicode-standardiin vuonna 2005. Tämän eteen teki suurimman työn Klaas Ruppel Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Sen ohella UPAn puolesta töitä tekivät hartiavoimin Suomea standardikomiteassa edustanut Erkki Kolehmainen sekä Norjassa Trond Trosterud ja Irlannissa Michael Everson. Lisäksi tärkeä panos on ollut Toni Suutarilla (Helsingin yliopiston Suomen kielen laitos, nyt Kotus), Leena Huimalla (Suomalais-Ugrilainen Seura) sekä Sachiko Toguchilla, joka laski taidolla uralistiikan tarkemerkkien frekvenssit, joiden pohjalta voitiin tehdä mm. UPA-näppäinasettelut riittävän kattaviksi.
Mutta vähintään yhtä tärkeä panos oli vuosina 2003-2005 Tokion yliopistossa (Department of Dynamic Linguistics, University of Tokyo) Kazuto Matsumuran johdolla käynnistetty Venäjän pienten vähemmistökielten kielten tutkimushanke, josta saatiin rahoitus JLOT-Fluralic-fontin teknisen kehittämiseen. Uvallanne on tästä fontista yleiseen levitykseen kehitetty versio. Fontin tekeminen oli niin suuri tekninen - aluksi jopa epävarmalta näyttänyt – haaste, ettei sitä olisi voitu mitenkään toteuttaa muuten.
Kumpikin oli välttämätöntä: uralistiikan merkkien saaminen Unicode-standardiin ja siihen pohjautuvan kattavan fontin tekeminen.
Uvallanne-fontti olisi kaupallisena tuotteena mahdoton, sillä sitä todella tarvitsevia on vähän ja niistäkin suuri osa on jatkuvissa taloudellisissa vaikeuksissa olevia tiedeyhteisöjä.