Sukutietoja saa selville etenkin kirkonkirjoista, joita ovat rippikirjat ja lastenkirjat sekä syntyneiden, kuolleiden, vihittyjen ja muuttaneiden luettelot. Onneksi paljon kirkonkirjojen tietoja on siirretty internetissä selattaviksi tai tietokannoiksi, joista voi kätevästi hakea tietoja henkilöiden sukutaustasta. Mormonikirkko sai tallentaa mikrofilmeille suomalaisia kirkonkirjoja ja samalla niistä tehtiin kopiot Suomeen. Niitä voitu hyödyntää sukututkimuksessa ilman, että kallisarvoisia alkuperäisiä kirjoja on tarvinnut käyttää. Tietosuojavaltuutetun näkemys on, että yli 125 vuotta vanhojen kirkonkirjojen tiedot voivat olla julkisesti nähtävillä. Nuorempia tietoja ei yleensä löydy julkisista lähteistä. Tämän selvityksen kannalta keskeiset Rautalammin kirkonkirjat ovat hyvin säilyneet. Yleensä kirkonkirjojen tiedot eivät juuri ulotu 1700-lukua aiempiin aikoihin. Kirkonkirjat on tehty 1800-luvun lopulle asti pääosin ruotsiksi, varhemmin myös osin latinaksi. Henkilöiden etunimet on kirjoitettu niihin ruotsalaisessa muodossa. En ole niitä suomentanut kuten näkee usein tehtävän, koska en ole varma, mikä olisi henkilön oikea suomenkielinen kutsumanimi. Anders voi olla yhtä hyvin Antti kuin Antero, Johan voi olla vaikka Juho, Juhani tai Jussi.
Tietoja esivanhemmista saattaa löytyä myös vanhoista suvussa perintönä säilyneistä kirjoista, kirjeistä, todistuksista ja vastaavista.
Kaikkien helpointa on löytää esivanhempansa, jos vapaaehtoiset sukututkijat ovat jo ehtineet tallentaa asuinpitäjän kirkonkirjojen tiedot tietokantoihin, joista voi hakea tietoja vaikkapa etunimen ja syntymävuoden pohjalta seurakunnittain tai laajemman alueen pohjalta (HisKi-projekti). Tämä työ on tuntuvasti kesken ja valmistuu aika verkkaan. Esimerkiksi Rautalammilta on tallennettu vasta kastettujen tiedot, ei muita.
Toiseksi helpointa on löytää sukutieto niistä pitäjistä, joiden kirkonkirjojen mikrofilmien tiedot on ehditty tallentaa Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen (SSHY) harrastajavoimin ylläpitämä kuva-arkistoon, Digiarkistoon. Valtaosat tämän selvityksen tiedoista on löytynyt Digiarkistosta.
Useimmat Johan Arvidssonin esivanhemmat näyttävät olleen maaseudun vähäväkisiä itsellisiä. Siksi kirkonkirjoissa lukee miesten nimen edessä inh. (inhysning). Joskus on myös drg. (dräng eli renki), mutta renkeys voi olla liioittelua. Vauraita talonpoikia ei näytä juuri olevan esivanhemmissa. Sentään yksi kirkkoherra ja sotilas näyttää löytyvän.
Tässä selvityksessä etsitään tietoa ennen kaikkea esivanhemmista mutta heidän kaikki mahdolliset jälkeläiset jäävät vähemmälle. On helpompi löytää kirkonkirjoista tietoa ihmisen alkuperästä kuin hänen lastensa vaiheista. Syntymätiedoissa mainitaan aina vanhemmat. Sen sijaan sisaruksista ja ihmisten vaiheista kotoa muuttamisen jälkeen on tavallisesti vaikeampi löytää tietoa.
Nurmijärven kirkonkirjojen mukaan 10.10.1901 Rautalammilta muutti Rajamäelle itsellinen 23.12.1864 syntynyt Johan Arvidsson vaimonsa Hildan (o.s. Korhonen, s. 31.7.1867) ja poikansa Antero Johanin (s. 30.11.1886) kanssa. Juho (Johan) ja Antero menivät töihin Rajamäen viinatehtaalle (silloin Hyvinkään Tehtaat Oy, myöhemmin Alko ja nyt Altia). Johan oli tullut tehtaan palvelukseen jo vuonna 1900 ja Antero 1.3.1901, joten virallinen kirkonkirjojen muuttopäivä on vähän myöhässä. Johan toimi mm. tehtaan portinvartijana ja Antero yleni sähkömestariksi.
Vähän aiemmin, 16.1.1899 Rautalammilta oli muuttanut Nurmijärvelle itsellisen tytär Ida Maria Huuskonen (s. 20.5.1882). Hänkin oli töissä Rajamäen tehtailla ja meni 1910-luvulla Anteron kanssa naimisiin.
Vuodesta 1906 Suomessa alettiin laajamittaisesti suomalaistaa ruotsalaisperäisiä sukunimiä. Noin satatuhatta sukunimeä vaihdettiin. Rautalammilta tulleet Arvidssonit ottivat uudeksi sukunimeksi Lehtirannan.
Tässä katkelma Alkon henkilökuntalehti Pullopostista 3/46, jossa kerrotaan Johanista.
Samassa lehdessä oli myös Anteron 60-vuotistiedot.
Vuoden 1948 Pullopostissa oli Johanin kuolinilmoitus.
