JL-typesin kirjasimet eli fontit ovat nykyään saatavilla uusimmassa OpenType-formaatissa. Aiemmin tarjolla olleet PostScript- ja TrueType-versiot ovat saatavilla edelleen, jos asiakas niitä erikseen pyytää.
PostScript
Adobe Systems Inc. kehitti 1980-luvulla PostScript Type 1-kirjasinformaatin, josta tuli ensimmäinen yleisesti käytössä oleva käyttöjärjestelmäkohtainen laadukas kirjasinformaatti. Se yleistyi erityisesti Applen Macintosh-käyttöjärjestelmän myötä. Tämä käyttöjärjestelmä aloitti DTP-vallankumouksen 1980-luvun puolessa välissä.
PostScript-kirjasimet ovat olleet perinteisesti graafisen alan ammattilaisten sekä tehokkaiden ja laadukkaiden tulostimien käyttäjien luonnollinen valinta. PostScript-kirjasimet toimivat aluksi Adobe Type Managerin kanssa. Nykyään PostScript-kirjasimia voi käyttää ilman apuohjelmia.
PostScript-kirjasimien rajoituksena on ollut 256 merkin rajoitus. Käytännössä kirjasimet ovat 8-bittisiä. Tämän takia ei-länsieurooppalaisia kieliä varten on tarvittu erikoisfontteja.
Toinen PostScript-kirjasinten käytön hankaluus on se, että kirjainten ääriviivojen kuvaus ja kirjainten leveys- ja välistystaulukot ovat eri tiedostoissa. Macintoshissa jälkimmäiset ovat näyttökirjasinsalkussa ja muissa käyttöympäristöissä .pfm- tai .afm-tiedostoissa.
TrueType
Apple Inc. kehitti 1990-luvun alussa TrueType-kirjasinformaatin, koska se ja Microsoft eivät halunneet, että Adobella olisi laatukirjasinten monopoli PostScript-formaatin myötä. Tarvittiin kirjasinformaatti, jonka käyttö ja tulostus on yksinkertaisempaa ja monipuolisempaa kuin PostScript-kirjasimien. TrueType-kirjasimet ovatkin yhtenä tiedostona, jolloin niiden hallinta on yksinkertaista.
Microsoft lisensioi tämän formaatin Windows 3.1:een ja uudempiin. TrueType-kirjasimia on voitu käyttää MacOS 6.0.7:ssä tai uudemmissa ja Windows 3.1:ssä tai uudemmissa. Mac OS:n ja Windowsin perusfontit ovat TrueType-formaatissa. TrueType-kirjasimissa ei ole PostScript-formaatin ahdasta merkkirajoitusta vaan niissä voi olla yli 65000 merkkiä (16-bittinen merkistö). TrueType-kirjasimet ovat olleet leimallisesti tavallisen käyttäjän kirjasimia. Kirjapainoissa ja mainostoimistoissa näitä fontteja on vierastettu. Aluksi syystä, koska niiden laatu oli usein huono ja tulostuksessa oli joskus suuria ongelmia. Kunnolliset TrueType-kirjasimet toimivat nykyään yhtä hyvin kuin PostScript-kirjasimet, eikä niitä ole syytä vierastaa.
OpenType
1990-luvun puolessa välissä Adobe ja Microsoft alkoivat kehittää PostScript- ja TrueType -formaatille seuraajaa. Nämä yritykset loivat 2000-luvulle tultaessa OpenType-formaatin. Se on tiedostorakenteeltaan itse asiassa TrueType-fontti, johon on lisätty useita uusia typografisia ominaisuuksia mahdollistavia taulukoita. Näiden avulla voidaan toteuttaa erilaiset variantit aakkosista ja numeroista. OpenType-kirjasimissa voi olla myöskin yli 65000 merkkiä kuten TrueType-kirjasimissa. Kirjainten ääriviivat voivat olla joko PostScript-pohjaisia (CFF-muoto, Adoben suosima muoto) tai TrueType-pohjaisia (TTF-muoto, Microsoftin suosima muoto).
Tämän kirjasinformaatin etu on se, että kirjasimet toimivat sekä Windows-, Mac OS, että Linux-ympäristössä.
OpenType-fontit eroavat aiemmista PostScript- ja tavallisista TrueType-fonteista siinä, että fontin merkkien esiintyminen voi riippua ympäröivistä merkeistä sekä käyttäjän tai ohjelman asetuksista. Näillä fonteilla voidaan tuottaa helpolla monimutkaista viivakoodistoa tai liitettyä kaunokirjoitusta. OpenType-fonttien erikoisominaisuudet voivat auttaa myös monimutkaisten kirjoitusjärjestelmien kuten arabian ja monen aasialaisen kirjoitusjärjestelmän merkkien tuottamisessa.
OpenType-fonttien typografiset erikoisominaisuudet toimivat vain osassa käytössä olevista ohjelmista ja eri laajuudessa.
Täydellisin OpenType-ominaisuuksien tuki on näissä ohjelmissa:
- Adoben CS-sarjan ohjelmat InDesign, Illustrator, Photoshop (Mac OS X ja Windows)
- Redlersin Mellel-kirjoitusohjelma (Mac OS X)
- Classical Text Editor (Windows)
Osittainen OpenType-ominaisuuksien tuki on näissä ohjelmissa:
- Microsoft Word 2010 tai uudempi (Windows)
- Microsoft Publisher 2010 tai uudempi (Windows)
- Microsoft Excel 2013 tai uudempi (Windows)
- Quark XPress 7.0 tai uudempi (Mac OS X ja Windows)
- CorelDraw X6 tai uudempi (Windows)
- kaikki Mac OS X:n (versio 10.5 tai uudempi) tekstipalveluja käyttävät ohjelmat kuten TeXturi (engl. TextEdit), Bean, Pages, Keynote, Numbers, LibreOffice Writer ja Calc (versio 3.6 tai uudempi) sekä ja IBM Lotus Symphony 3.
- Linuxissa (ainakin kernel 3.2.0.23 ja uudempi) LibreOffice Writer ja Calc 4.3 tai uudempi.
Sen sijaan OpenType-fonttien erikoisominaisuudet eivät toimi lainkaan muissa yleisesti käytössä olevassa Linux-ohjelmassa eivätkä muissa kuin yllä mainituissa Windows-, tai Mac-ohjelmissa kuten OpenOffice, Freehand jne.
Mainio esimerkki OpenType-ominaisuuksien hyödyistä on JL-typesin fonttipaketti ViisasEAN, jossa numeroita vastaavat EAN-viivakoodit rakentuvat itse riippuen viereisistä merkeistä. EAN-koodin rakentaminen olisi aiemmin vaatinut jonkin - usein hankalan - apuohelman käyttöä. Koulukirjasinpaketteihin vuodesta 2011 alkaen sisältynyt SujuvaOT on myös erinomainen esimerkki OpenType-ominaisuuksien hyödystä. Samoin uusi CleverInterleaved-viivakoodifontti käyttää hyväksi OpenType-ominaisuuksia. Vastaisuudessa sekä typografisia tai muita OpenType-ominaisuuksia tullaan näkemään monessa uudessa JL-typesin fonttipaketissa.
Lisätietoja typografiasta
Jos haluat tietää enemmän fonteista ja typografiasta, sinun kannattaa tutustua Markus Itkosen Typografian käsikirjaan (4., laajennettu painos 2012; 184 sivua; ISBN 978-952-5001-15-0; Kustantaja: RPS-yhtiöt). Sieltä löydät paljon hyödyllistä tietoa mm. fonttiformaateista, merkkikoodauksista sekä ennen kaikkea typografian perusteista. Näiden tietojen avulla voit valita tarkoituksiisi paremmin sopivat fontit mm. JL-typesin valikoimista.
Kirjaan voit tutustua Julkaisija-lehden nettisivuilla, josta sen voi myös kätevästi tilata.
Kirjasta on ilmestynyt jo neljäs painos, mikä kuvaa suomenkielisen typografian käsikirjan suosiota ja tarpeellisuutta.
