JL-typesin kirjasimet eli fontit ovat nykyään saatavilla uusimmassa OpenType-formaatissa. Aiemmin tarjolla olleet PostScript- ja TrueType-versiot ovat saatavilla edelleen, jos asiakas niitä erikseen pyytää.
PostScript
Adobe Systems Inc. kehitti 1980-luvulla PostScript Type 1-kirjasinformaatin, josta tuli ensimmäinen yleisesti käytössä oleva käyttöjärjestelmäkohtainen laadukas kirjasinformaatti. Se yleistyi erityisesti Applen Macintosh-käyttöjärjestelmän myötä. Tämä käyttöjärjestelmä aloitti DTP-vallankumouksen 1980-luvun puolessa välissä.
PostScript-kirjasimet ovat olleet perinteisesti graafisen alan ammattilaisten sekä tehokkaiden ja laadukkaiden tulostimien käyttäjien luonnollinen valinta. PostScript-kirjasimet toimivat aluksi Adobe Type Managerin kanssa. Nykyään PostScript-kirjasimia voi käyttää ilman apuohjelmia.
PostScript-kirjasimien rajoituksena on ollut 256 merkin rajoitus. Käytännössä kirjasimet ovat 8-bittisiä. Tämän takia ei-länsieurooppalaisia kieliä varten on tarvittu erikoisfontteja.
Toinen PostScript-kirjasinten käytön hankaluus on se, että kirjainten ääriviivojen kuvaus ja kirjainten leveys- ja välistystaulukot ovat eri tiedostoissa. Macintoshissa jälkimmäiset ovat näyttökirjasinsalkussa ja muissa käyttöympäristöissä .pfm- tai .afm-tiedostoissa.
TrueType
Apple Inc. kehitti 1990-luvun alussa TrueType-kirjasinformaatin, koska se ja Microsoft eivät halunneet, että Adobella olisi laatukirjasinten monopoli PostScript-formaatin myötä. Tarvittiin kirjasinformaatti, jonka käyttö ja tulostus on yksinkertaisempaa ja monipuolisempaa kuin PostScript-kirjasimien. TrueType-kirjasimet ovatkin yhtenä tiedostona, jolloin niiden hallinta on yksinkertaista.
Microsoft lisensioi tämän formaatin Windows 3.1:een ja uudempiin. TrueType-kirjasimia on voitu käyttää MacOS 6.0.7:ssä tai uudemmissa ja Windows 3.1:ssä tai uudemmissa. Mac OS:n ja Windowsin perusfontit ovat TrueType-formaatissa. TrueType-kirjasimissa ei ole PostScript-formaatin ahdasta merkkirajoitusta vaan niissä voi olla yli 65000 merkkiä (16-bittinen merkistö). TrueType-kirjasimet ovat olleet leimallisesti tavallisen käyttäjän kirjasimia. Kirjapainoissa ja mainostoimistoissa näitä fontteja on vierastettu. Aluksi syystä, koska niiden laatu oli usein huono ja tulostuksessa oli joskus suuria ongelmia. Kunnolliset TrueType-kirjasimet toimivat nykyään yhtä hyvin kuin PostScript-kirjasimet, eikä niitä ole syytä vierastaa.
OpenType
1990-luvun puolessa välissä Adobe ja Microsoft alkoivat kehittää PostScript- ja TrueType -formaatille seuraajaa. Nämä yritykset loivat 2000-luvulle tultaessa OpenType-formaatin. Se on tiedostorakenteeltaan itse asiassa TrueType-fontti, johon on lisätty useita uusia typograafisia ominaisuuksia mahdollistavia taulukoita. Näiden avulla voidaan toteuttaa erilaiset variantit aakkosista ja numeroista. OpenType-kirjasimissa voi olla myöskin yli 65000 merkkiä kuten TrueType-kirjasimissa. Kirjainten ääriviivat voivat olla joko PostScript-pohjaisia (CFF-muoto, Adoben suosima muoto) tai TrueType-pohjaisia (TTF-muoto, Microsoftin suosima muoto).
Tämän kirjasinformaatin etu on se, että kirjasimet toimivat sekä Windows-, Mac OS, että Linux-ympäristössä.
OpenType-fontit eroavat aiemmista PostScript- ja tavallisista TrueType-fonteista siinä, että fontin merkkien esiintyminen voi riippua ympäröivistä merkeistä sekä käyttäjän tai ohjelman asetuksista. Näillä fonteilla voidaan tuottaa helpolla monimutkaista viivakoodistoa tai liitettyä kaunokirjoitusta. OpenType-fonttien erikoisominaisuudet voivat auttaa myös monimutkaisten kirjoitusjärjestelmien kuten arabian ja monen aasialaisen kirjoitusjärjestelmän merkkien tuottamisessa.
OpenType-fonttien typograafiset erikoisominaisuudet toimivat vain osassa käytössä olevista ohjelmista ja eri laajuudessa.
Täydellisin OpenType-ominaisuuksien tuki on näissä ohjelmissa:
- Adoben CS-sarjan ohjelmat InDesign, Illustrator, Photoshop (Mac OS X ja Windows)
- Redlersin Mellel-kirjoitusohjelma (Mac OS X)
- Classical Text Editor (Windows)
Osittainen OpenType-ominaisuuksien tuki on näissä ohjelmissa:
- Microsoft Word 2010 tai uudempi (Windows)
- Microsoft Publisher 2010 tai uudempi (Windows)
- Quark XPress 7.0 tai uudempi (Mac OS X ja Windows)
- CorelDraw X6 tai uudempi (Windows)
- kaikki Mac OS X:n (versio 10.5 tai uudempi) tekstipalveluja käyttävät ohjelmat kuten TeXturi (engl. TextEdit), Bean, Pages, Keynote, Numbers, LibreOffice Writer ja Calc (versio 3.6 tai uudempi) sekä ja IBM Lotus Symphony 3.
Sen sijaan OpenType-fonttien erikoisominaisuudet eivät toimi lainkaan missään yleisesti käytössä olevassa Linux-ohjelmassa eivätkä muissa kuin yllä mainituissa Windows-, tai Mac-ohjelmissa kuten Microsoft Excel, OpenOffice, Freehand jne.
Mainio esimerkki OpenType-ominaisuuksien hyödyistä on JL-typesin fonttipaketti ViisasEAN, jossa numeroita vastaavat EAN-viivakoodit rakentuvat itse riippuen viereisistä merkeistä. EAN-koodin rakentaminen olisi aiemmin vaatinut jonkin - usein hankalan - apuohelman käyttöä. Koulukirjasinpaketteihin vuodesta 2011 alkaen sisältynyt SujuvaOT on myös erinomainen esimerkki OpenType-ominaisuuksien hyödystä. Samoin uusi CleverInterleaved-viivakoodifontti käyttää hyväksi OpenType-ominaisuuksia. Vastaisuudessa sekä typografisia tai muita OpenType-ominaisuuksia tullaan näkemään monessa uudessa JL-typesin fonttipaketissa.
Lisätietoja typografiasta
Jos haluat tietää enemmän fonteista ja typografiasta, sinun kannattaa tutustua Markus Itkosen Typografian käsikirjaan (4., laajennettu painos 2012; 184 sivua; ISBN 978-952-5001-15-0; Kustantaja: RPS-yhtiöt). Sieltä löydät paljon hyödyllistä tietoa mm. fonttiformaateista, merkkikoodauksista sekä ennen kaikkea typografian perusteista. Näiden tietojen avulla voit valita tarkoituksiisi paremmin sopivat fontit mm. JL-typesin valikoimista.
Kirjaan voit tutustua Julkaisija-lehden nettisivuilla, josta sen voi myös kätevästi tilata.
Kirjasta on ilmestynyt jo neljäs painos, mikä kuvaa suomenkielisen typografian käsikirjan suosiota ja tarpeellisuutta.
