Uvallanne on OpenType-fontti, jossa kaksi leikkausta, normaali ja kursiivi. Kumpikin niistä sisältää yli kaksituhatta merkkiä, mm. latinalaiset aakkoset lisämerkkeineen, tavalliset foneettiset merkit, nykykreikan merkit, kyrilliset merkit lisämerkkeineen ja runsaasti välimerkkejä. On monia muitakin fontteja, joissa on vähintään yhtä laaja merkkivalikoina. Mutta ilmeisesti Uvallanne on ainoa, jossa pyritään tukemaan kattavasti monimutkaista uralistiikan tarkekirjoitusta.
Uvallanne-fontti on pohjautuu JL-typesin vuonna 1991 tekemän Fluralic-fontin perus- ja tarkemerkkeihin. Tokion yliopisto (Department of Dynamic Linguistics, University of Tokyo) teetti Fluralicin pohjalta vuosina 2004-2005 OpenType-fontin JLOT-Fluralic, joka perustui Unicode-standardiin ja johon lisättiin paljon merkkejä ja tarkkeiden hyvän asettelun mahdollistavat OpenType-ominaisuudet. Uvallanne on JLOT-Fluralic-fontin suoraa jatkoa.
Täällä on Uvallanne-fonttilla tehty pitkä pdf-muotoinen näyte, johon on koetettu kerätä erilaisia hankalalta näyttäviä uralistiikan tarkekirjoitustekstejä eri julkaisuista.
Uvallanne-fontin erikoisuus on uralistiikan tarkekirjoituksen (UPA) vaatimat erikoismerkit ja fontin sisälle rakennetut säännöt, joilla tarkekirjoituksen merkit asettuvat kauniisti perusmerkkien ja toistensa yhteyteen. Nämä säännöt valitsevat tarkkeista oikean variantin eri perusmerkkien ja päällekkäisten tarkkeiden yhteydessä.
Tämä automaattinen tarkekirjoituksen asettelu vain ohjelmien kanssa, jotka kykenevät tulkitsemaan Uvallanne-fonttiin rakennettuja sääntöjä oikein. Tällaisia ohjelmia ovat Adoben InDesign ja muut CS-sarjan ohjelmat sekä Redlersin kirjoitusohjelma Mellel (toimii Mac OS X:ssä). Myös Windowsissa toimiva erikoisohjelma Classical Text Editor (CTE) osaa hallita OpenType-fonttien edistyneet typografiset ominaisuudet. Valitettavasti toistaiseksi mitkään muut ohjelmat eivät kykene käyttämään hyväksi Uvallanne-fontin erikoisominaisuuksia. Adobe ja Microsoft suunnittelivat OpenType-formaatin jo vuonna 1996, mutta vieläkään vuonna 2009 yksikään Microsoftin ohjelma ei osaa käyttää OpenType-ominaisuuksia kunnolla hyväksi! OpenType-tukea on luvattu Microsoft Office 2010:een, mutta jää nähtäväksi, tuleeko se ja miten hyvin se on toteutettu.
Uvallanne-fontin saa käyttöönsä kuka tahansa Adoben InDesignin (tai muiden CS-sarjan ohjelmien), Classical Text Editor -ohjelman ja Redlersin Mellel-ohjelman käyttäjä. Siitä on todellista hyötyä vain näiden ohjelmien käyttäjille. Kun toivottavasti ilmaantuu uusia kunnolla OpenType-ominaisuuksia tukevia ohjelmia, fontti tulee myös näiden ohjelmien käyttäjien saataville.
Uvallanne-fontti tarjoaa mahdollisuuden monimutkaiseen tarkekirjoitukseen, mutta tarkoitus ei ole kannustaa kirjoittamaan turhan monimutkaisella tavalla.
Usein on mahdollista ja mielekästä käyttää eri kielistä fonemaattista tai yksinkertaistettua kirjoitustapaa. Kirjoitustapaa yksinkertaistettaessa on kuitenkin se tehtävä kunnolla (katso vaikka Ante Aikion arviota eräästä sanakirjasta, jossa ei ole oikein onnistuttu tässä suhteessa).
Uvallanne-fontin uralistiikan tarkekirjoituksen tuki perustuu siihen, että fontissa on useita variantteja tarpeellisista tarkkeista ja säännöt, joilla oikea variantti otetaan käyttöön riippuen ympäristöstä. Fontissa merkit ja tarkkeet on ryhmitelty luokiksi, jotka toimivat keskenään typografisesti samalla tavalla. Näin vaikkapa i ja r kuuluvat kapeiden peruskirjainten luokkaan, n ja o normaalien, m ja w leveiden ja f ja d korkeiden luokkaan. Uvallanne-fontissa on luokkia kymmeniä. Säännöt ulottuvat enimmillään viiden merkin päähän ja niillä on usein tarkka toteutumisjärjestys.
Kyse on teknisesti ketjutetuista kontekstuaalista muunnoksista (OpenType-spesifikaatioissa chaining contextual substitution). Ohjelmien näkökulmasta nämä säännöt ovat ligatuurisääntöjä. Todellisuudessa kyse onkin tavallaan vain hyvin monimutkaisista säännöistä, joilla merkkien perusvarianteista otetaan käyttöön oikeat variantit. Näinhän ligatuureissakin on pohjimmiltaan kyse.
Oheisen kuvan ensimmäisessä sanassa on mm. t-kirjaimen yhteydessä neljä tarketta. Nämä Unicode-merkit on kirjoitettu peräkkäin t:n perään: 031C (koronaalisuuden merkki), 032C (nuoli alas ilmaisemassa höllyyttä), 0301 (akuutti ilmaisemassa liudentuneisuutta) ja 0304 (pituutta ilmaiseva viiva). OpenTypeä ymmärtävät ohjelmat osaavat noukkia ensin merkistä 031C sopivan variantin "uni031C.alt01te", jonka jälkeen osataan poimia sen alle sopiva variantti "uni032C.alt07te" merkistä 032C. Sitten tiedetäänkin, että seuraavan akuutin 0301 kohdalla on käytettävä varianttia "uni0301.alt12", minkä jälkeen viivasta 0304 on käytettävä varianttia "uni0304.alt03", jotta lopputulos on oikea. Siis jokainen variantti kantaa tietoa alkuperäisestä merkistä ja edeltävistä varianteista. Säännöt toimivat myös siten, että i:n ja j:n pisteet häviävät, mikäli niitä seuraa heti tai muutaman tarkkeenkin perästä kirjaimen päälle tarke, jonka kanssa i:n ja j:n pisteitä ei ole syytä käyttää. Oheisen näytteen jälkimmäisessä sanassa näkyy i pistettömänä vaikka se voidaan kirjoittaa aivan tavallisena i:nä.
Jotta tarkemerkit toimisivat kunnolla, ohjelmien on kyettävä lukemaan kaikki säännöt ja oikeassa järjestyksessä. Valitettavasti vain muutama täällä mainittu ohjelma osaa sen. Jotkut ohjelmat, mm. QuarkXPress osaavat lukea vain ensimmäisen säännön, jolloin tulos on joskus oikea, mutta monimutkaisimmissa tapauksissa tarkkeet eivät toimi kunnolla.
Fontissa on pyritty siihen, että tarkevariantteja ja kombinoitumissääntöjä on niin paljon, että monimutkainen tarkekirjoitus on kohtuullisen kaunista. Tämä ei ole aina ihan täydellistä, koska se vaatisi vielä paljon enemmän variantteja ja sääntöjä kuin on ollut mahdollista tehdä. Näytteistä huomaat, että edeltävän kirjaimen alla oleva tarke saattaa joskus osua j:n jalkaan tai että ylilyhyen rivinylisen kirjaimen alla oleva keskivokaalin kaari ei keskity aina tarkalleen merkin alle. Näiden seikkojen ottaminen huomioon olisi joskus teknisesti lähes mahdotonta.